 |
Timo opiskeli kevätlukukauden 2004 Ivanovon valtionyliopistossa
Opiskelin Ivanovon valtionyliopistossa CIMOn kautta saadulla Venäjän opetusministeriön stipendillä. Loka-marraskuun tienoilla vaihtokohteeksi tarkentui Ivanovo, joka osoittautui hyväksi paikaksi kielen oppimista varten.
Ivanovoon pääsee Pietarista suoralla junayhteydellä. Itse asiassa tänne ei ole edes pitkä matka - yöjunalla Pietariin ja siitä voi jatkaa kätevästi Helsinkiin. Jouduin kuitenkin ensimmäisellä kerralla menemään Moskovan kautta hakeakseni opetusministeriöstä pyöreällä leimalla varustettuja papereita.
Herätys, vartijamummo, täältä tullaan!
Saavuin Ivanovoon varhain eräänä tammikuun aamuna hirvittävän lumimyrskyn jälkeen. Asuntolan löytyminen ja sinne pääseminen aamun pimeydessä tuotti päänvaivaa, sillä asuntola oli tuolloin remontissa ja pääovi oli suljettu. Lumihangessa matkatavaroiden kanssa kahlaten löysin lopulta takapihalta pienen peltioven, jota hakkaamalla sain vartijamummon hereille.
Käytännön järjestelyt yliopistolla hoituivat reilussa päivässä, suurin osa ajassa tuntui menevän jonottaessa toimistoissa, pankeissa jne. Olin aika pihalla erilaisten lippulappusten merkityksestä ja siitä, mitä niillä teen, mutta asiat hoituivat yllättävän kivuttomasti kun meni kiltisti luukulta toiselle papereittensa kanssa. Asioiden hoitaminen koulun kv-asioiden toimistossa onnistui yleensä nopeasti ja kivuttomasti heikommallakin kielitaidolla.
Viluista ja yhteisöllistä asuntolaelämää
Sain oman huoneen. Asuntolassa asui venäläisten lisäksi aika paljon ulkomaalaisia opiskelijoita Afrikasta ja Kiinasta. Asuntolan käytäviltä löytyi keittiö parine liesineen, vessat ja suihku. Suihkut olivat auki kuutena päivänä viikossa aamuisin ja iltaisin. Asiointia varten täytyi käydä kuittaamassa avain vartijamummolta ja käynnin jälkeen palauttaa se.
Asumisen taso ei ollut mikään häikäisevä, mutta asuntolasta löysin aika helposti kavereita, vaikka en puhunut kieltä juuri lainkaan. Asumisviihtyvyyteen vaikuttaa se, millaisessa käytävässä sattuu asumaan, sillä naapureiden mekastaminen kuuluu ohuiden seinien läpi.
Oma huoneeni sattui olemaan rauhallisella käytävällä ja oli kylässä käyneiden kavereiden mukaan yksi asuntolan kylmimmistä. Pärjäsin kuitenkin ihan kivasti ilman makuupussia, vaikka muutaman kerran nukuin vaatteet päällä, pipo päässä ja hanskat kädessä. Asuntola oli suljettu öisin klo 11-05, mutta sisälle pääsi hakkaamalla ikkunaa niin kauan että vartija heräsi ja kuuntelemalla myöhästymisestä seuraavat haukut.
Erinomaista venäjänopetusta pienryhmässä...
Halusin opiskella kieltä kun kerran venäjällä olin. Aluksi minulle tehtiin laaja kielitesti, joka sisälsi kielioppi-, kuuntelu-, kirjoitus- ja puheosiot sekä luetun ymmärtämisen. Tämän jälkeen minulle tehtiin opintosuunnitelma.
Opiskelin aluksi kaksi tuntia päivässä yksityistunneilla ja muutaman viikon jälkeen seuraani liittyi australialainen vaihtari. Viikoittainen opetus koostui keskustelun, kirjoittamisen, fonetiikan, kieliopin ja talouselämän kielen tunneista.
Pienryhmässä opiskelu oli luksusta ja tunnit olivat huomattavasti tehokkaampia kuin esim. kymmenen opiskelijan ryhmässä. Opetuksen taso oli erinomainen.
...muuten arpomista opetuksen suhteen
Minulle oli tehty jonkinlainen lukujärjestys, mutta alkuaikoina tuntien jatkuva siirtely otti päähän. Osasyynä siirtelyyn oli tiedekunnassa meneillään ollut remontti, mutta tietämättömyys, opettajien etsiminen ja odottelu kävi välillä hermoille.
Muutaman viikon arpomisen jälkeen lukujärjestys alkoi jotenkin vakiintua ja muista järjestelyistä oli jo aika hyvin perillä. Loppukeväästä olisi ollut mahdollista istua taloustieteen laitoksen luennoilla, mutta kevätauringon paistaessa asia pääsi jotenkin unohtumaan. Monissa asioissa huomasin, että eurooppalainen opiskelija on erilaisessa asemassa kuin muista maista tulleet. Esim. sain tehdä tasokokeen (TORFL) ilmaiseksi muiden joutuessa maksamaan siitä.
Omatoimisuus valttia asioiden selvittelyssä
Yliopiston puolesta ei järjestetty mitään yliopiston tai kaupungin esittelykierroksia tutortoiminnasta puhumattakaan, joten aluksi olin aika pihalla oppituntien ulkopuolisista asioista. Esimerkiksi viereisessä korpuksessa olevan ruokalan olemassaolo paljastui minulle vasta kahden viikon opiskelun jälkeen! Opettajat ja muut opiskelijat olivat yleensä avuliaita ja neuvoivat esimerkiksi missä voi korjauttaa takin vetoketjun ja mistä voi ostaa hehkulampun kämppään.
Kevään kuluessa minulle selvisi että yliopistolla on liikuntakerhoja yms. toimintaa, joista minulle ei ollut kerrottu mitään. Yliopistolla oli kuulemma punttisalikin. Lähellä olevan koulun kentällä käytiin joskus potkimassa palloa iltaisin.
Vapaa-ajalla ehtii reissailla
Yleisesti ottaen ihmisillä ei näyttänyt olevan muuta tekemistä vapaa-aikana kuin kuljeskella kaupungilla - kun se kesä lopultakin tuli. Hyvää tässä on se, että kotitehtävät tulee tehtyä ja huonoa se, että joillakin kuppi saattaa kaatua liian usein.
Tavallinen arkipäiväinen elämä tuntui Ivanovossa joskus todella tylsältä, minkä vuoksi reissasin jonkin verran. Lähiympäristössä on monia mielenkiintoisia vanhoja kaupunkeja, kuten Vladimir, Suzdal, Kostroma, Jaroslavl ja tietenkin Moskova. Passi viisumeineen ja maahantulokortteineen kannattaa pitää mukana, sillä hotelliinkirjautumisessa oli ongelmia, jos jokin lippulappu oli jäänyt laatikon pohjalle. Ainakin immigratsionnaja kartaa kannattaa olla passin välissä, joskus Moskovan hotelleissa tarvittiin paluuviisumikin. Junalla pääsee mukavasti, mutta sähköjuna (elektritska) on toivottaman hidas, joskin opiskelijalle miltei ilmainen.
Totisena tavoitteena oppia maan kieli
Alku Ivanovossa oli hieman ankea. Oli turhauttavaa käydä alussa miltei kaikki keskustelut sanakirjan kanssa, eikä yksityistunneilla tutustunut muihin opiskelijoihin. Pidin kuitenkin sitkeästi kiinni tavoitteestani oppia venäjän kieltä ja välttää vaihtareiden perisyntiin (englantiin) sortumista. Puhuimme australialaisen vaihtarinkin kanssa venäjää; jos emme ymmärtäneet toisiamme, kirjoitimme (emme sanoneet!) muutaman sanan englanniksi.
Ivanovossa ei ollut muita länsimaisia opiskelijoita minun, australiaanon ja muutaman saksanseisojan lisäksi, mikä tarkoitti sitä, että opiskelijoiden yhteinen kieli oli venäjä. Paikalliset ovat innokkaita puhumaan muutaman sanan englantia mutta heidän kielitaitonsa oli aika rajallinen, poikkeuksena tietenkin kielten opiskelijat.
Kielitaidon parantuessa sosiaalinen elämä ampaisi uusiin sfääreihin. Suomalaisiin suhtauduttiin yleensä positiivisesti ja vitsejä "kuumaverisistä suomalaisista" sai kuulla kyllästymiseen asti.
Ivanovo voittaa Pietarin
Olin vuosi sitten kesällä kielikurssilla Pietarissa ja mielestäni Ivanovo on 6-0 parempi paikka opiskella kieltä. Opiskeluun asennoituu eri tavalla, kun ei ole aina sitä englantia johon turvautua.
Ivanovossa, kuten Venäjällä yleensä, voi opiskella ilman stipendiä, jos maksaa opiskelunsa itse. Jos haluaa opiskella kieltä, niin Ivanovossa järjestettävät kurssit (mahdollisuus yksityisopetukseen edullisesti) ovat parempia ja huomattavasti halvempia kuin Pietarin valtion yliopiston kurssit Smolnassa.
Oikealla asenteella pärjää ja vaihdosta nauttii
Jos päätät lähteä Ivanovoon, on parempi jättää "miksi-täällä-ei-ole-niinkuin-Suomessa" -asenteet kotiin. Jos haluaa, että asiat ovat samalla tavalla kuin Suomessa, on parempi pysyä kotona tai lähteä vaihto-opiskelijaksi Ruotsiin.
Itse meinasin muutaman kerran käydä avautumassa opettajille yleisjärjestelyistä yms. asioista, mutta maltoin kuitenkin mieleni - onneksi. Yliopiston rajallisista resursseista huolimatta opiskelijasta yritetään pitää hyvää huolta. Opettajat olivat oikeasti kiinnostuneita ja valmiita auttamaan opiskelijoita ongelmatilanteissa, toisin kuin Pietarissa, jossa oltiin kiinnostuneempia opiskelijoiden rahastamisesta.
Vaikka Ivanovon nimi ensimmäistä kertaa kuultuna herätti hieman epäilyksiä tulevasta vaihtokohteesta, olen kuitenkin vaihtooni tyytyväinen. Kielitaito parani huomattavan paljon. Välillä oli hieman tylsää, mutta kaikkea hassua tuntui sattuvan sopivan usein.
Tervemenoa!
Timo Kähkönen
|
| |
|
|
|
Cimo.fi-verkkopalvelu