 |
Halusimme suorittaa Venäjän kielen opintoihin kuuluvan kieliharjoittelun vaihtelun vuoksi jossakin muualla kuin tavanomaisissa Pietarissa tai Moskovassa. Tärkeimpänä kriteerinä vaihtopaikkaa valitessa oli mahdollisimman venäläinen ympäristö ja ulkomaalaisten opiskelijoiden pieni määrä, jotta harjoittelu ei kuluisi vain vaihtaripiireissä pyöriessä. Valitsimme Ivanovon, puolen miljoonan asukkaan kaupungin 300 km Moskovasta koilliseen.
Ystävällinen vastaanotto ja toiveiden mukaan räätälöity opinto-ohjelma
Kaupungista emme tienneet juuri mitään etukäteen, joten ennakko-odotuksia ei ollut. Valinta osoittautui kuitenkin monellakin tapaa onnistuneeksi. Olimme ensimmäiset suomalaiset opiskelijat yliopistolla, ja muitakin ulkomaalaisia opiskelijoita oli melko vähän, lähinnä Mongoliasta, Kiinasta ja Afrikasta. He pysyttelivät enimmäkseen omissa ympyröissään, mutta osoittautuivat mukaviksi lähemmin tutustuttaessa. Yksin suomalaisena Ivanovossa olisi saattanut ainakin alkuun tuntua orvolta, mutta venäläisiin tutustui melko helposti, etenkin kun asuimme asuntolassa. Alussa herätimme jopa suurta mielenkiintoa, joka kylläkin pikku hiljaa hiipui ihmisten huomatessa, ettemme ole sen erikoisempia kuin he itsekään.
Yliopistolla meihin suhtauduttiin alusta asti hyvin ystävällisesti, ja asiat hoidettiin yleensä yllättävänkin ripeästi. Apua saimme myös, jos ongelmia ilmaantui, tosin onneksi harvoin. Opiskelimme filologisessa tiedekunnassa käytännön venäjän laitoksella, jossa meille järjestettiin omaa opetusta 10-12h/vko. Omat toiveemme vaikuttivat pitkälti siihen, mitä opiskelimme: lähinnä kieleen, kirjallisuuteen ja maantuntemukseen liittyen. Yksityinen opiskelu oli sikälikin mielekästä, että se vastasi hyvin omaa kielitaitoamme. Saimme myös vapaasti kuunnella luentoja muissa tiedekunnissa. Käytännön venäjän laitoksella annettiin opetusta aivan kielen alkeista lähtien, koska suurin osa ulkomaalaisista tulee yliopistolle lähes ilman kielitaitoa.
Majoitusta ja maukasta ruokaa
Majoitus oli järjestetty asuntolasta muutaman sadan metrin päästä yliopistolta kahden hengen huoneessa. Vuokraa maksoimme 50 ruplaa/kk. Pienenä puutteena voi mainita suihkutilat (kaksi suihkuhuonetta yhteisenä parille sadalle) ja lämpimän veden totaalisen katkaisun huhtikuun alussa, jolloin myös suihkut lukittiin. Onneksi lähistöltä löytyi siisti yleinen sauna. Asuntolassa oli kylläkin käynnissä remontti suihkujen rakentamiseksi jokaiseen kerrokseen, mutta eri asia on, koska remontti valmistuu? Keittiö ja WC olivat yhteisiä noin parille kymmenelle asukkaalle, jääkaappia ei ollut. Kävimme yleensä päivisin syömässä yliopiston ruokalassa, missä sai vatsansa täyteen hyvin kohtuulliseen hintaan: puuroa, makaronia, perunamuusia, kotlettia, paistettua kaalia, keittoja, mitä milloinkin. Ruokalista oli ihan kiitettävän vaihteleva.
Onnistunut kaupunkivalinta
Kaupunkina Ivanovo ei ole tavallista venäläistä provinssikaupunkia kummempi, ja havaittavissa on yhä vahva neuvostohenkisyys kaupungin yleisilmeessä. Likaisuus paljastui keväällä lumien sulaessa. Vapaa-ajan viettomahdollisuudet eivät ole päätä huimaavat: muutama elokuvateatteri, kaupunginteatteri (halvat pääsyliput!!), sekä pari museota. Yliopistolla sai osallistua aerobiciin nimellistä korvausta vastaan. Tietysti aktiviteettien löytyminen on myös paljon itsestäkin kiinni. Asuntolan lähellä on ulkoilupuisto, jossa etenkin viikonloppuisin perheet kävivät viettämässä aikaa. Yöelämää varten löytyy muutama ihan hauska diskoteekka.
Ivanovon melkein suurimmaksi eduksi voisi nähdä sen hyvän sijainnin monen mielenkiintoisen kaupungin lähellä, mikä laajentaa myös vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Moskovaan menee yöjuna kerran vuorokaudessa sekä useita busseja. Moni Kultaisen Renkaan kaupunki on Ivanovosta päiväretken päässä, esim. Jaroslavliin pääsee paikallisjunalla (meno-paluu 40 ruplaa), Vladimiriin ja Suzdaliin (n. 100 km Ivanovosta) on bussiyhteys. Harjoitteluaikamme loppupuolella huhti-toukokuussa tehdyt retket olivat unohtumattomia elämyksiä. Myös yliopisto järjestää retkiä.
Ivanovo on erinomainen kieliharjoittelupaikka. Kaupungissa on tyypillinen venäläinen elämänmeno ja -tavat, se on siis eri luokkaa kuin Pietari tai Moskova, pienuutensa ja provinssiutensa takia... tai ansiosta. Taide- ja kulttuurielämysten etsimisen Ivanovosta voi tosin unohtaa. Yhteisenä kielenä on venäjä, ilman sitä kommunikointi jää heikoksi. Venäjää siis saa ja joutuu puhumaan. Ihmiset olivat enimmäkseen ystävällisiä, etenkin nuoret, ja kiinnostuneita ulkomaalaisista. Positiivista oli myös se, että yliopistolla vaihto-opiskelijaa kuunneltiin ja toiveet huomioitiin, massaan hukkumisesta ei ollut tietoakaan. Suosittelemme Ivanovoa erilaisena kokemuksena!
Teksti: Elina Tuomikoski & Maria Virkkala
Kirjoittajat olivat harjoittelussa Ivanovon valtionyliopistossa 4.2 - 1.6. 2002
Lisätietoja:
>> Ivanovon valtionyliopisto
http://www.ivanovo.ac.ru
>> Lue lisää Venäjän valtion apurahoista
|
| |
[Lisätty 4.2.2003 | JHA]
|
| |
|
|
|
Cimo.fi-verkkopalvelu