 |
Työharjoitteluun San Sebastiániin
Kun CIMO:sta soitettiin loppukeväästä 2004, haluaisinko lähteä loppuvuodesta työharjoitteluun San Sebastiániin, päivän miettimisen jälkeen vastasin myöntävästi. Olin opiskellut pääaineenani historiaa ja sivuaineista tärkeimpänä Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Lisäksi olin tekemässä Meksikon historiaan liittyvää graduani, joten olin hakenut harjoittelupaikkaa ensisijaisesti Latinalaisesta Amerikasta. Sitä ei kuitenkaan ollut löytynyt, ja koska olin joka tapauksessa lähdössä Meksikoon syksyksi, ajattelin että pienehkö pohjoisespanjalainen kaupunki voisi olla erittäin mukava työharjoittelupaikka puolen vuoden Mexico Cityssä opiskelun jälkeen. San Sebastiánista ensimmäisinä tulivat mieleen tietenkin baskiseparatismi, surffaus, elokuvafestivaalit, mutta myös ankara talvi-ilmasto.
Työharjoitteluun ulkomailla minua motivoi ensisijaisesti omaan alaan liittyvän työkokemuksen hankkiminen. Muita syitä olivat tutustuminen työskentelyyn vieraammassa kulttuurissa, kielitaidon parantaminen, maailman näkeminen ja oman tulevaisuuden hahmottaminen.
Harjoittelupaikka järjestyi CIMO:n kanssa yhteistyötä tekevän Tandem-kielikoulun kautta, joka järjestää ulkomaalaisille espanjankielen kursseja, joihin liittyy yleensä muutaman kuukauden työharjoittelu. Suomalaisille suunnattuun ohjelmaan kuuluu tosin ainoastaan harjoitteluosuus. Paikan välityksestä pitää maksaa reilut 400 euroa, mutta samalla säästää paljon vaivaa Tandemin hyvien yhteyksien ansiosta. Ainakin minulle löytyi mieleinen paikka Keski-Amerikkaan suuntautuvaan kehitysyhteistyöhön omistautuvasta pienestä kansalaisjärjestöstä.
Sain tiedon omasta harjoittelupaikastani noin puolitoista kuukautta ennen harjoittelun alkua, mikä omalla kohdallani oli suhteellisen myöhään, sillä olin tuolloin Meksikossa ja lennon saaminen oikealle päivälle oli hiukan hankalaa. Normaalisti Suomesta lähdettäessä luulisin tuon varoitusajan olevan kuitenkin ihan riittävä.
Meksikosta Espanjaan
Lopulta selvisin Meksikosta San Sebastiániin yllättävänkin kivuttomasti ja saapumistani seuraavana päivänä pystyin muodollisen haastattelun jälkeen jo aloittamaan työt. Itse en pahemmin kokenut sopeutumisvaikeuksia. Päinvastoin, vajaan puolen vuoden Mexico Cityssä asumisen jälkeen tuntui kuin olisi palannut kotiin ja kaikki oli niin helppoa hieman Tamperetta pienemmässä kaupungissa. Kieli oli jo hallinnassa. Tosin oli uudelleen totuttava espanjalaiseen aksenttiin ja nopeaan puherytmiin.
Tandem oli järjestänyt minulle asunnon ihan keskustasta ja 100 metrin päässä rannasta, joten kaikki tuntui järjestyvän kuin itsestään. Hieman halvemmalla olisi selvinnyt itse asunnon etsimällä, mutta silloin olisi ollut asuttava jonkin aikaa hostellissa, ja joka tapauksessa San Sebastiánissa vuokrat ovat Espanjan kalleimpia (noin 300 euroa / huone), joten kovin paljoa rahaa ei olisi säästänyt. Kämppiksinä oli vuokraemäntä poikakavereineen ja italialainen harjoittelija-vaihtari.
Niin kuin usein lyhyissä ulkomaan vaihdoissa käy, helpoiten tutustuu muihin vaihto-opiskelijoihin. San Sebastián on kokoisekseen hyvin kansainvälinen kaupunki ja Tandemin sekä yliopiston vaihto-oppilaiden lisäksi kaupunki vetää paljon turisteja, erityisesti parinkymmenen kilometrin päästä Ranskasta. Tandem järjestää aika paljon vapaa-ajan ohjelmaa, ja sitä kautta tulevat muut opiskelijat ja harjoittelijat tutuiksi. Suurin osa tandemilaisista oli joko Italiasta tai Saksasta ja valtaosa oli espanjankielen kanssa aika alkeisvaiheissa - tosin italialaisethan ymmärtävät espanjaa jo luonnostaan. Itse sain kielikylpyni näin ollen lähinnä töissä ja kotona. Baskia en ehtinyt opiskelemaan.
Kansalaisjärjestössä
Työharjoittelupaikkani oli Mugen Gainetik (baskia, suomeksi ”rajojen yläpuolella”) -nimisessä kansalaisjärjestössä, joka omistautui lähinnä Guatemalaan ja El Salvadoriin suuntautuviin kehitysyhteistyöprojekteihin. Myös muihin alueen maihin oli pienimuotoisempaa yhteistyötä.
Työilmapiiri oli leppoisa. Vakituisten työntekijöiden tahti oli tosin ajoittain hyvinkin kiireinen mutta kovin stressaantuneelta ei kukaan vaikuttanut. Vakituisia työntekijöitä oli toimistossa vain kolme ja enemmän tai vähemmän säännöllisesti kävi paikan päällä noin kymmenen vapaaehtoista. Minua kohdeltiin ikään kuin vakituisen ja vapaaehtoisen välimuotona. Sain ulkomaalaiseksi mielestäni tarpeeksi haastavia työtehtäviä, joista yleensä ei tarvinnut suoriutua kovin kiireellisesti. Päätehtävänäni oli tehdä projektiraportteja rahoittajille, eli Mugen Gainetikin tapauksessa joko Baskimaan autonomiselle hallitukselle tai Baskimaan kunnanhallituksille. Raportteihin kuului niin narratiivinen kuin rahoituksellinenkin osuus. Jälkimmäisen valmistelu piti sisällään laskujen ja kuittien tarkistusta ja niiden tilastoimista - eli jokseenkin puisevaa, jos kuittipinot olivat puolenmetrin korkuisia. Narratiivisten osuuksien koostaminen oli mielenkiintoisempaa, ja kaiken kaikkiaan raportteja työstäessä projektien sisällöt, niille asetetut odotukset ja aikaansaadut tulokset tulivat erittäin hyvin tutuiksi.
Kohdemaihin suuntautuvien projektien lisäksi Mugen Gainetik tekee Baskimaassa valistustyötä, jonka tarkoituksena on lisätä ihmisten tietoisuutta etelän maiden tilanteista. Tätä työtä tehdään muun muassa järjestämällä keskustelutilaisuuksia, pienimuotoisia video-festivaaleja, näyttelyitä jne. Näitä projekteja varten kirjoitin pari aiheisiin johdatellutta tekstiä.
Kuten ilmeisesti aina harjoitteluissa, oli myös minun paikassani parempi kysellä lisää töitä aina kun oli saanut edelliset valmiiksi. Myös kaikista epäselväksi jääneistä asioista oli hyvä kysyä heti. Varsinkin pomolta kysyessä vastaukset usein harhautuivat sivuteille ja saattoivat kestää noin tunnin. Kaiken kaikkiaan olin harjoittelupaikkaani erittäin tyytyväinen ja työskentely kansalaisjärjestössä valotti hyvin myös tulevaisuuden suunnitelmiani.
San Sebastián asuinpaikkana
Harjoittelu siis täytti odotukseni hyvin. San Sebastianiin kohdistuneet ennakko-odotuksenikin toteutuivat melko hyvin. Baskiseparatismi tuli selväksi jo ensimmäisenä iltana katsoessamme vuokraemännän äidin kanssa Athletic Bilbaon jalkapallo-ottelua. Real Madridin paitoja en suosittele Baskimaassa pitämään, Barcelona on ihan ok.
Politiikka tuntui olevan aina läsnä, tosin minun aikanani järjestetetyt paikallisvaalit ja keskustelu ehdotuksesta autonomian lisäämiseksi (Plan Ibarretxe) luultavasti lisäsivät poliittisia puheenaiheita entisestään. Terroristeista ei tietenkään missään pidetä, mutta Baskimaassa antipatiat suuntautuivat molempiin osapuoliin. Keskushallituksesta, saati terroristeja jahtaavasta Guardia Civilistä ei hyvää sanaa kuullut.
Luonto on Baskimaassa mielestäni Espanjan kauneinta: vuoristoista ja vihreää maalaismaisemaa. Vihreyden takana onkin yksi alueen varjopuolista, eli alituiset sateet. Kolmen kuukauden aikana arviolta kaksi kuukautta satoi. Lisäksi helmikuussa oli kylmää, varsinkin sisätiloissa on suomalaisena tottunut parempiin ikkunaeristyksiin ja lämmitysjärjestelmiin. Maaliskuu oli toisaalta ihan kesäisen lämmin ja silloin San Sebastian rantoineen oli parhaimmillaan. Auringonpaisteessa myös kaupungin kauneus pääsee oikeuksiinsa. Kylmien ilmojen ja erityisesti meriveden kylmyyden vuoksi en itse lähtenyt surffaamaan. Päivittäin kaupungilla tuli kuitenkin porukkaa vastaan märkäpuvuissa ja lainelauta kainalossa.
Suuri elokuvafestivaali ajoittuu syyskuulle mutta myös maaliskuussa järjestettiin pienempi ihmisoikeusaiheinen elokuvafestivaali, josta löytyi oikein mielenkiintoista tarjontaa. Yöelämä oli melko aktiivista niinkin pieneksi kaupungiksi. Ei tietenkään mitään Madridiin tai Barcelonaan verrattavaa, mutta kuuteen asti voi helposti mennä. Joidenkin matkaoppaiden mukaan San Sebastiánin vanhassa kaupungissa on Espanjan tihein baarikeskittymä.
Ruokaa pidetään yleensä Espanjan parhaana, ja omien kokemusten perusteella tämä kyllä pitää paikkansa. Haittapuoli on hinta. Suomen hintoihin verrattuna lähestulkoon kaikki on tietysti halvempaa mutta varsinkin Etelä-Espanjaan verrattuna esimerkiksi vuokrat ja ravintolahinnat tuntuivat olevan melkein kaksinkertaisia. Elämä ja ihmisten yleisluonne Baskimaassa poikkesi odottamaani vähemmän muista espanjalaisista. San Sebastiánin yleisilmapiiri on hieman snobi ja monien mukaan esimerkiksi Bilbaossa, puhumattakaan pienemmistä paikkakunnista, löytyy maanläheisempiä ihmisiä. San Sebastián kun on eräänlaisen Pohjois-Espanjan kulttuuripääkaupungin maineessa. Joka tapauksessa kaupunkiin mahtuu monenlaista ihmistä ja itse, esimerkiksi töissä, tutustuin mielestäni ihan tavallisiin maanläheisiin ihmisiin.
Voin lämpimästi suositella San Sebastiánia muutaman kuukauden mittaisen harjoittelun tyyssijaksi. Pidempiaikaista oleskelua varten kaupunki voi olla liian pieni, mutta tämä on tietenkin makuasia. Kannattaa myös muistaa, että kesällä ilmat ovat paremmat, mutta toisaalta kaupunki täyttyy turisteista.
Jaakko Jakkila
 Takaisin
[Julkaistu 9.6.2005 | MN]
|
| |
|
|
|
