Vapaaehtoista vanhustyötä Espanjassa

Olen Ksenia ja olen 19 vuotta. Huhtikuussa 2006 palasin Espanjasta, missä olin ollut vapaaehtoisena 9 kk. Olin kylässä nimeltä Carrión de los condes (2500 asukasta) Castilla y León alueella Madridista kolme tuntia pohjoiseen. Projektini oli vanhusten päiväkeskuksessa, eli keskukseen tuli 12 vanhusta joka päivä viettämään päivää. Espanjassa vanhukset asuvat usein lastensa kanssa, eli tämä toimi "päiväkodin" tapaisena, koska vanhukset eivät olisi pärjänneet kotona yksin.

Palkitsevaa työtä

Työpäiväni oli kuusi tuntia ja aluksi oli tietysti sopeutumisvaikeuksia. Varsinaisia työtehtäviä oli vähän. Kaikki riippui enemmänkin omasta aktiivisuudestani ja mitä halusin heidän kanssaan tehdä. Pidin tärkeänä kävelyttää vanhuksia, koska muuten he eivät meinanneet nousta tuoliltaan. Myös ruoan annostelussa autoin, yhtä rouvaa autoin syömään.

Itse asiassa ennen lähtöä Espanjaan kammoksuin, että mihin olen oikein menossa. Mutta vähitellen aloin viihtyä töissä erinomaisesti. Ihmisläheinen työ toi niin paljon ja he opettivat minulle varmasti paljon enemmän, kuin minä annoin heille. Monet vanhukset olivat todella dementoituja ja kolmella oli alzheimer. Heidän kanssaan ei oikein pystynyt pitämään keskustelua yllä, mutta hymykin auttaa, tai poskisuukotkin saavat heidät iloiselle mielelle.

Uusia ystäviä ja uusia maisemia

Kanssani työskenteli kaksi muuta vakituista ja he perehdyttivät minut tehtäviin ja kiinnyin heihin myös. Olimme aika pieni yhteisö loppujen lopuksi ja lähdettyäni oli tietysti vaikeaa jättää heidät. Asuntoni oli kätevästi työpaikkani yläpuolella. Asuin kahden muun vapaaehtoisen kanssa, jotka työskentelivät kylän vanhainkodissa (eri paikka kuin minulla). Tulimme hyvin juttuun ja monet viikonloput matkustelimme yhdessä ympäri Espanjaa. Kannattaa ottaa hyväkseen se mahdollisuus, että voi matkustella. Me käytiin joka kuukausi jossain kaupungissa. Espanjassa on tietysti aivan mielettömästi nähtävää. Niin, ja vapaapäiviä saa kaksi kuukaudessa!

Kavereita sain helposti koska kylämme vapaaehtoisilla on aina ollut sama kaveriporukka ja jokainen uusi vapaaehtoinen tietysti tulee porukkaan automaattisesti mukaan. Kavereiden kanssa tehtiin yhteisiä illallisia, käytiin baareissa ja joskus leffassa läheisessä kaupungissa (kylässämme ei elokuvateatteria ollut).

Suosittelen EVS-ohjelmaa lämpimästi kaikille ja myöskin omaa projektiani, jos se sattuu kiinnostamaan! Tietysti projektini aikana oli alamäkiäkin, mutta loppujen lopuksi kaiken näen nyt hyödyllisenä. Espanjassa meillä oli kaksi vapaaehtoisten kurssia, siellä tutustui muihin vapaaehtoisiin ja heidän luonaan sitten voi käydä (tosi hyvä juttu!) joko Espanjassa tai sitten heidän kotimaassaan myöhemmin. Itse olin Belgiassa kyläilemässä ja kohta lähden Viroon tutustumieni vapaaehtoisten luokse.

Tätä tarinaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta se täytyy itse kokea. Kaikki matkaan vaan!

Ksenia

[Lisätty 19.7.2006 | MN]